Voiko pieni koira olla suuri hoopersharrastaja? Inkan ja Mimmin kokemuksia hoopersista pienten koirien kanssa
Hoopersissa korostuvat koiran irtoaminen, tehtävien lukitustaito ja sujuva liikkuminen ohjaajan antamien vihjeiden perustella. Joskus laji saatetaan mieltää soveltuvaksi paremmin isoille ja luontaisesti etäällä liikkuville koirille, mutta yhä useampi pienten koirien ohjaaja on löytänyt hoopersista oman suosikkilajin.
Aiemmassa julkaisussa esittelimme koosteen pienten koirien ohjaajille suunnatun kyselyn vastauksista. Voit tutustua aikaisempaan julkaisuun TÄSTÄ. Nyt syvennämme aihetta kahden harrastajan, Mimmin ja Inkan, haastattelujen kautta. He jakavat kokemuksiaan matkan varrelta, toiveitaan lajin tulevaisuudesta ja miten hoopers voisi olla pienten koirien supervoima.
Kirjoitus on toinen osa sarjasta Pienten koirien hoopers, joka on laadittu yhteistyössä Happy Hoopersin Tiina Wikströmin ja Tiima Dogs Sportin Tiinamari Harjulan kesken.
Kirjoitus on jaettu seuraaviin osiin:
Mikä sai sinut innostumaan lajista?
Mimmi ja Inka löysivät hoopersin äärelle eri polkuja pitkin, mutta molempia yhdistää suuri innostus itse lajiin sekä kiinnostus koiran itsenäisen työskentelyn vahvistamiseen. Mimmi kertoo hoopersin tuoneen ohjaajalle onnistumisen kokemuksia koiran oppiessa luottamaan itseensä ja irtoamaan yhä pidemmälle.
“Voi sitä ilon määrää pienessä koirassa, kun se pääsi juoksemaan, onnistumaan ja baanattamaan rataa ilman ahdistavia hyppyjä!” Mimmi
Mimmi siirtyi hoopersin pariin agilityn kautta. Hän kertoo kuinka hänen pieni ja herkkä mäyräkoira Lilli suhtautui agilityn hyppyesteisiin epävarmasti ja pian agilityharrastus alkoi tuntua epäreilulta Lilliä kohtaan. Hoopers tarjosi vaihtoehdon, jossa koira pääsi liikkumaan vapaasti ja turvallisesti ilman hypyistä aiheutuvaa epävarmuutta. Laji toi mukanaan paitsi iloa, myös uudenlaista yhteyttä koiran kanssa. Mimmi kertoo, että tuoreena lajina Suomessa hoopers kiinnosti entistäkin enemmän ja hän kuvailee olevansa mukana “alkavassa seikkailussa”.
Inkan innostus kumpuaa erityisesti lajin teknisestä ulottuvuudesta ja koiran itsenäisestä työskentelystä etäällä ohjaajasta. Häntä kiehtoo se, miten koira oppii liikkumaan itsevarmasti yhä pidempiä matkoja ilman jatkuvaa ohjaajan läheisyyttä. Lisäksi Inkaa viehättävät lajin tekniset haasteet kuten suunnat ja käännökset, mitkä tuovat harjoitteluun sopivaa älyllistä haastetta sekä koiralle että ohjaajalle.
"On upeaa nähdä, miten koirien itsevarmuus kasvaa treenaamisen myötä ja miten ne pystyvät etenemään yhä pidempiä matkoja itsenäisesti." Inka
INKA & CHIHUAHUA MIA
Inka Harms on saksalainen hoopersharrastaja, joka treenaa lajia chihuahua Mian kanssa.
Laji sai hänet koukuttumaan erityisesti siksi, että se perustuu kaukotyöskentelyyn, jossa koira saa edetä radalla itsevarmasti ja itsenäisesti. Hän nauttii myös suuresti hoopersin teknisestä puolesta.
Voit seurata Inkaa ja Miaa instagramissa: @carlitomia_smartchihuahuas
Oletko kokenut haasteita matkanne aikana?
Molemmat sekä Mimmi että Inka ovat kohdanneet haasteita hoopersin parissa, erityisesti siksi, että heidän koiransa ovat pienikokoisia ja vähemmän tyypillisiä harrastusrotuja. Molemmat ovat joutuneet pohtimaan, miten lajia voi lähestyä koiran yksilölliset ominaisuudet huomioiden ja miten harjoittelusta saa sekä tehokasta että koiralle mielekästä.
“Tasapainottelu treenien haastamisen ja estevälien kasvattamisen kanssa, itsevarmuutta ylläpitäen, on välillä hyvinkin haastavaa pienen ja herkän koiran kanssa.” Mimmi
Yksi merkittävä haaste on ollut etäisyyksien rakentaminen. Pienet koirat joutuvat ottamaan useita askeleita siellä, missä isompi koira selvittää välin parilla loikalla. Tämä vaatii koiralta enemmän fyysisesti ja vaikuttaa myös oppimiseen.
Myös motivaatio on noussut keskiöön. Jos koiralle pelkkä juokseminen ei ole itsessään palkitsevaa, täytyy harjoittelu rakentaa erityisen huolellisesti pienin askelin, onnistumisia korostaen. Mimmi kertoo, että juuri tasapaino haastamisen ja itsevarmuuden ylläpitämisen välillä on ollut haastavaa.
Treenien suunnittelu ja kuormituksen hallinta ovat olleet keskeisiä onnistumisen edellytyksiä. Samoin sopivien ratapohjien löytäminen pienille koirille on osoittautunut vaikeaksi, sillä suurin osa valmiista harjoituksista on suunniteltu isoille koirille.
"Etenimme aina pienin askelin ja juhlimme jokaista onnistumista, jolloin jopa pieni chihuahuani innostui todella juoksemaan pitkiä matkoja kovalla vauhdilla." Inka
Mihin suuntaan toivoisit lajin kehittyvän?
Mimmi ja Inka toivovat, että hoopers kehittyy jatkossa yhä monipuolisemmaksi lajiksi, joka huomioi erikokoiset ja -taustaiset koirat entistä tasavertaisemmin. He kokevat, että lajissa on jo nyt paljon mahdollisuuksia, mutta erityisesti pienikokoisten koirien asemaa voitaisiin parantaa kehittämällä niin käytännön toteutuksia kuin lisäämällä tietoisuutta pienten koirien erityistarpeista.
Mimmi toivoo, että tulevaisuudessa kilpailuissa ja treeneissä suunniteltaisiin erilliset rataversiot pienille ja isoille koirille. Hänen mukaansa ratoja ei pitäisi aina tehdä ensin isoille koirille ja muokata vasta sitten pienemmille sopiviksi, vaan suunnittelu voisi lähteä myös pienemmän koiran näkökulmasta. Tällainen lähestymistapa tekisi radoista paitsi tasapuolisempia, myös lisäisi pienten koirien ohjaajien motivaatiota osallistua kisoihin. Samaa ajattelua hän toivoo myös treeneihin.
“Harvassa ovat sellaiset radat, jotka olisivat luontaisilta linjoiltaan yhtä hyviä pikkukoiralle sekä isolle koiralle.” Mimmi
Inka toivoo ennen kaikkea, että pienet koirat kokisivat olonsa hoopersin parissa yhtä tervetulleiksi kuin isot. Hänen mukaansa etenkin kilpailuissa tulisi huomioida kokoerot ja niiden vaikutus radan haastavuuteen, jotta myös pienet, hyvin koulutetut koirat saisivat aidon mahdollisuuden onnistua.
“Toivon, että pienet koirat tuntisivat olonsa yhtä mukavaksi hoopersissa kuin isot koirat.” Inka
Mimmi muistuttaa lopuksi, että vaikka jotkin rodut, kuten paimenkoirat, hyötyvät luonnostaan lajin vaatimuksista, on tärkeää vaalia hoopersin monimuotoisuutta. Lajin tulisi näyttäytyä ulospäin avoimena kaikenkokoisille ja -taustaisille koirille sekä heidän ohjaajilleen. Tähän voidaan vaikuttaa sekä konkreettisilla valinnoilla ratasuunnittelussa että sillä, miten puhumme lajista ja sen mahdollisuuksista erilaisille koirakoille.
MIMMI & MÄYRÄKOIRA LILLI
Mimmi Oinonen on suomalainen hoopersharrastaja ja -valmentaja, joka treenaa lajia mäyräkoira Lillin kanssa.
Hoopers vei kaksikon mukanaan heti alusta alkaen, koska se tarjosi Lillille iloa, vauhtia ja onnistumisia ilman hyppyjen tuomaa epävarmuutta. Mimmi jakaa intohimoaan valmentajana ja seuraa innolla lajin jatkuvaa kehittymistä Suomessa.
Parivaljakon matkaa voi seurata Instagramissa @dachshunds_pennylilli sekä valmentajatiliä nimellä @linnys.koulutukset
(kuva Morten Pettersen)
Mitä haluaisit sanoa lajista kiinnostuneille tai sitä jo harrastaville pienten koirien ohjaajille?
Mimmi ja Inka haluavat rohkaista kaikkia pienten koirien ohjaajia tutustumaan hoopersiin avoimin mielin. Olitpa sitten vasta aloittelemassa tai jo pidemmällä harrastuksessa, he muistuttavat, ettei pieni koko ole este onnistumiselle. Oikealla lähestymistavalla, yksilöllisellä harjoittelulla ja vahvalla yhteistyöllä laji tarjoaa hienoja kokemuksia myös kaikkein pienimmille koirille.
Mimmin mukaan hoopers on erinomainen vaihtoehto erityisesti niille, joita agility kiinnostaa, mutta jotka etsivät turvallisempaa ja matalamman fyysisen kuormituksen lajia pienelle koiralle. Hän painottaa, että koiran ja ohjaajan välinen luottamus sekä koiran itseluottamus kannattaa rakentaa huolella heti alusta alkaen.
“Tehkää hoopersista teidän yhteinen supervoimanne.” Mimmi
Inka haluaa korostaa, ettei pienillä koirilla ole mitään vähempää annettavaa kuin isommilla, ne vain etenevät omalla tavallaan. Hän nostaa esille harjoittelussa rauhallisuutta, positiivista asennetta ja kunkin oman tahdin kunnioittamista. Ajan kanssa pienestä koirasta voi kasvaa varma ja iloinen suorittaja, kun harjoittelu perustuu kannustukseen ja kärsivällisyyteen
"Säilytä aina positiivinen asenne ja ole ylpeä siitä, mitä pieni koirasi tekee sinun vuoksesi." Inka
Vertailun sijaan molemmat suosittelevat keskittymään omaan polkuun ja omiin vahvuuksiin. Jokainen koirakko on erilainen, ja tärkeintä on löytää oma tapa nauttia lajin tarjoamista mahdollisuuksista. Hoopers voi olla juuri se laji, jossa pieni koira loistaa ja lopulta pienistä onnistumisista kasvaa suuria.
Lopuksi
Niin Mimmi että Inka ovat esimerkkejä siitä, että pienikin koira voi löytää hoopersista oman lajinsa ja loistaa siinä omalla tavallaan. He toivovatkin, että laji kehittyy jatkossa yhä saavutettavammaksi kaiken kokoisille ja tyyppisille koirille niin treeneissä kuin kisakentillä. Erilaisten koirien huomiointi ratasuunnittelussa, yksilöllinen eteneminen ja laaja rotukirjo ovat kaikki osa sitä tulevaisuutta, jossa hoopers nähdään aidosti kaikille sopivana lajina.
Samalla he muistuttavat, että tärkeintä on nauttia yhteisestä tekemisestä ja luottaa omaan koiraan. Kun keskityt omaan polkuun, vahvistat koiran itsevarmuutta ja iloitset pienistäkin edistysaskeleista, rakennat vahvaa pohjaa, ei pelkästään lajissa kehittymiselle vaan myös keskinäiselle suhteelle koirasi kanssa.
