Hoopers pienille koirille -kyselyn tulokset
Happy Hoopers ja Tiima Dogs Sport toteuttivat loka-marraskuussa 2025 kyselyn pienten koirien ohjaajille heidän kokemuksistaan hoopersista. Kyselyt toteutettiin sekä suomeksi että englanniksi. Vastauksia kyselyihin saatiin yhteensä 360 kappaletta.
Tämä julkaisu on ensimmäinen sarjasta hoopers pienten koirien kanssa. Tästä julkaisusta löydät koosteen kyselyn vastauksista seuraavasti teemoiteltuna:
Huomaa, että osassa vastaajamaista ei ole pienille koirille omaa luokkaa vaan kaikki kisaavat samassa luokassa. Tämä vaikuttaa osaan vastauksista.
Vastaajat
Suomenkieliseen kyselyyn vastasi yhteensä 126 henkilöä ja englanninkieliseen 234 henkilöä. Vastauksia saatiin yhteensä 18 maasta. Tutustu vastauksiin maittain alla olevasta listauksesta. Osa vastaajista oli vastannut useammalla koiralla yhden kerran.
Suomi 126
Ranska 44
Saksa 42
Tanska 29
Iso-Britannia (sisältäen Englanti, Skotlanti, Wales) 35
Alankomaat 20
Tšekki 13
Unkari 10
Slovenia 9
Italia 8
Belgia 5
Kanada 5
Slovakia 5
Sveitsi 4
Viro 3
Ruotsi 2
Espanja 2
Australia 1
Vastaajien rotukirjo oli laaja. Kappalemääräisesti eniten oli shetlanninlammaskoiria, x-rotuisia ja villakoirien eri kokomuunnoksia. Tässä vielä kaikki rodut, joita oli vastaajissa enemmän kuin yksi mainittuna:
Shetlanninlammaskoira 58
X-rotu 47
Villakoira (kaikki koot) 36
Pieniamerikanpaimenkoira 18
Papillon 17
Parsonrussellinterrieri 15
Cockerspanieli (ml. työlinjaiset) 12
Jackrussellinterrieri 12
Borderterrieri 9
Welsh corgi cardigan / pembroke 8
Cavalier kingcharlesinspanieli 7
Mudi 6
Kääpiöpinseri 6
Chihuahua 6
Pyreneittenpaimenkoira 6
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira 6
Kääpiösnautseri 5
Kleinspitz 6
Cairnterrieri 4
Mäyräkoira (sis kääpiö) 4
Prahanrottakoira 4
Amerikankarvatonterrieri 3
Coton de Tuléar 3
Bichon havanais 3
Bostoninterrieri 3
Espanjanvesikoira 3
Kiinanharjakoira 3
Kooikerhondje 3
Pomeranian 3
Saksanpystykorva 3
Schipperke 3
Shiba 3
Italianvinttikoira 2
Japaninpystykorva 3
Kromfohrländer 2
Mittelspitz 2
Patterdalenterrieri 2
Pumi 2
Sileäkarvainen kettuterrieri 2
Tiibetinterrieri 2
Valkoinen länsiylämaanterrieri 2
Näistä roduista vastaajissa oli yksi edustaja: beagle, bolognese, brasilianterrieri, englanninspringerspanieli, islanninlammaskoira, keeshond, lagotto romagnolo, lancashire heeler, länsigöötanmaanpystykorva, löwchen, mallorcanrottaterrieri, mopsi, norwichinterrieri, novascotiannoutaja, phalene, portugalinpodengo (pieni) ja yorkshirenterrieri.
Hoopersin harrastamisen kesto: Suurin osa vastaajista oli harrastanut lajia yli 18 kuukautta. Suomessa oli enemmän vähemmän aikaa lajia harrastaneita muihin maihin verrattuna.
Hoopersin soveltuvuus pienille koirille
Enemmistö vastaajista koki, että hoopers sopii pienille koirille loistavasti tai hyvin. Noin kymmenen prosenttia vastaajista koki, että ei osaa sanoa soveltuuko laji tai ettei laji sovellu pienille koirille.
Hoopers sopii pienille koirille loistavasti:
"Koska kaksi aiempaa koiraani olivat bordercollieita ja x on nyt ensimmäinen pieni koirani, näen eron selvästi. Pienet koirat tarvitsevat enemmän aikaa etäisyyksien harjoitteluun sekä esteiden välisten etäisyyksien että etäisyyden siihen kauimmaiseen esteeseen. Tässä minun täytyi edetä todella rauhallisesti ja pienin askelin."
“En näe mitään estettä harrastamiselle pienen koiran kanssa. Toki isot ovat yleensä helpommin opetettavissa toimimaan erittäin kaukana ohjaajasta, mutta minusta kyse on enemmän draivista, moottorista ja motivoituneisuudesta, kuin koiran koosta.”
Hoopers sopii pienille koirille hyvin:
"Itse laji sopii kaikille koirille. Mutta jos puhutaan vauhdista ja kilpailemisesta, pienet koirat ovat luonnostaan haastavammassa asemassa: siinä missä juokseva bordercollie ottaa neljä askelta, omani tarvitsee noin 15. Etäisyyksissä on paljon kyse siitä, kuinka monta askelta koira joutuu ottamaan ja se tarkoittaa myös suurempaa ponnistelua."
“Mielestäni itse laji sopii pienillekin koirille yhtä hyvin kuin isommille.”
Ei ole varma soveltuuko pienille koirille:
"Pienet koirarodut eivät työskentele samalla etäisyydellä kuin suuret rodut. Ne eivät pohjimmiltaan ole paimenkoiria."
"Radat on rakennettu enemmän nopeammille koirille, joilla on pidempi askelväli kuin pienillä koirilla. Siksi ne ovat pienille koirille haastavampia."
“Tuntuu että omalle koiralle irtoaminen niin kauas ohjaajasta vaatii todella paljon treeniä ja koira on jo 8 v”
Ei sovellu pienille:
"Säkäkorkeus 29 cm: yhden isomman koiran askel vastaa vähintään kolmea pienen koiran askelta."
"Valitettavasti pitkät etäisyydet eivät sovi kovin hyvin neliömäisille roduille. Radat ovat mukautuneet paimenkoirille, mitä kukaan ei aluksi odottanut. Tämän piti olla laji kaikille, erityisesti myös liikuntarajoitteisille koirille."
"Hoopit ovat kooltaan liian korkeita ja suuria pienille koirille. Etäisyyksien tulisi olla pienemmille koirille lyhyemmät kuin saman luokan isoille koirille."
“Etäisyydet, laukan pituus ja muu on moninkertaisesti haastavampaa pienelle hitaammalle koiralle. Hoopers kuitenkin brändätään kaikille sopivaksi vauhdista riippumatta, mutta en ole ehkä samaa mieltä. Tai olisi kiva että alemmissa luokissa helpotettaisiin tiettyjä linjoja, kulmia ja/tai etäisyyksiä.”
“Motivaatio tehdä lajia on koko ajan vähentynyt , kun isommat koirat etenee huomattavasti helpommalla lajissa kuin pienemmät.”
Suurin osa vastaajista koki, että hoopers sopii pienille koirille loistavasti tai hyvin.
Hoopersin tai siinä kilpailemisen lopettaminen
Vaikka suurin osa hoopersin vastaajista kokee lajin mielekkäänä myös pienten koirien kanssa, ei kaikilla matka jatku loputtomiin, ainakaan kilpakentillä. Osa ohjaajista on jättänyt kilpailemisen kokonaan tai pohtii harrastuksen lopettamista. Yleisimpiä syitä ovat ratojen mittasuhteet ja niiden soveltuminen paremmin isommille koirille. Pitkät estevälit voivat aiheuttaa paitsi teknisiä haasteita, myös vaikuttaa koiran itsevarmuuteen.
"En ole lopettanut, mutta olen pohtinut sitä siitä lähtien, kun siirryimme 2. tasolle. Radat on suunniteltu isoille koirille; joudun jatkuvasti työntämään koiraani linjalle, mikä rikkoo sujuvuuden ja tekee lajista vähemmän hauskaa."
"En ole lopettanut treenaamista, mutta olen lopettanut kilpailemisen, koska se on liian vaikeaa. Esteiden välit ovat liian pitkät : koirani pystyy etenemään 20 metriä, jos matkalle osuu kolme hooppia, mutta jos niitä on vain kaksi, hänellä on vaikeuksia."
"Koira menetti itseluottamuksensa, enkä ole löytänyt tapaa palauttaa sitä."
"Emme ole lopettaneet hoopersia, mutta emme enää osallistu kilpailuihin."
“Joka kerran kisoissa käydessä, olen lopettamassa tämän lajin, on NIIN pitkät välimatkat. Tää pieni pelkää jäädä lähtöön”
Haasteet hoopersissa pienten koirien kanssa
Vaikka hoopers koettiin lähtökohtaisesti sopivaksi lajiksi pienille koirille, kyselyyn vastanneet nostivat esiin useita toistuvia haasteita, jotka voivat vaikeuttaa harjoittelua tai kilpailua lajissa pienen koiran kanssa. Useimmat haasteet liittyvät ratojen suunnitteluun sekä pienen koiran liikkumiseen. Kyselyssä nousi esille neljä teemaa, jotka olivat estevälit, etäisyys ohjaajaan, fokuksen säilyttäminen ja linjalla pysyminen sekä haasteet tehtävien hahmottamisessa kun estevälit ovat pitkiä.
"Todella pitkät välimatkat hooppien välillä ovat usein haaste pienille koirille, koska niillä on lyhyemmät jalat ja siksi enemmän askelia. Ne vaihtavat helpommin suuntaa sen sijaan, että jatkaisivat suoraan eteenpäin."
"Minusta pienet koirat pitäisi viimein ottaa vakavasti tässä lajissa. Valitettavasti monissa hooperskoulutuksissa tunnetaan vain tyypilliset isot rodut. Pienten koirien kouluttaminen ei ole kaikkien juttu, mutta minua häiritsee eniten se, että esteiden välimatkoja ei ole sovitettu pienille koirille."
"Linjan säilyttäminen pitkillä esteväleillä ja kaukana ohjausalueesta. Koiralla on vahva agilitytausta ja se irtoaa hyvin, mutta siinä missä agilityssä pystyi tukemaan linjalla pysymistä omalla liikkeellä, hoopersissa keinot ovat rajallisemmat. Isomman koiran kanssa samaa ongelmaa ei ole, koska se ei ehdi ottamaan yli kymmentä laukka-askelta esteiden välillä."
“Pitkät etäisyydet esteiden välillä, pitkällä estevälillä ehtii monta pientä laukkaa, ja monta mahdollisuutta "muuttaa suuntaa". Koira ei myöskään luontaisesti ole kaukana työskentelyyn taipuvainen, ja kääntyy helposti kyselemään ohjaajalta neuvoja. Koira tukeutuu vahvasti ohjaajan liikeapuihin suullisten sijaan. Epäonnistumiset aiheuttavat myös epävarmuutta herkästi.”
Onnistumiset ja oivallukset pienten koirien hoopersissa
Moni vastaaja kertoi siitä, miten hoopers on tuonut iloa yhteiseen arkeen ei vain harrastuksena, vaan myös koiran ja ohjaajan väliseen suhteeseen. Vastauksissa nousi esille neljä teemaa, jotka ovat koiran omatoimisuuden kehittyminen, koiran itseluottamuksen kasvaminen, koirakon keskinäisen suhteen syventyminen ja yhdessä tekemisen ilo.
“Ihanaa yhteistä tekemistä, enemmän sanallisten vihjeiden käyttöä arjessa, keskeinen luottamus, koiran kuuntelutaito parantunut huimasti.”
“Mikään ei ole tullut ilmaiseksi ja kun vertaa osaamistasoa nyt verrattuna siihen mitä se oli vuosi sitten, niin ero on huikea. Tai jos miettii, että aluksi tynnyrin kiertäminen oli vaikeaa jo metrin päästä. On ihanaa nähdä koiran juoksevan innoissaan esteeltä toiselle silloin kun tehtävä on laadittu niin, että sen itsevarmuus riittää ja se tietää pystyvänsä. Ja kai sitä voi lohduttautua sillä, että tekeminen ei vuosien saatossa tule loppumaan kesken, sillä tällä hetkellä treenilista näyttää loppumattomalta.
Hoopersissa opeteltu irtoaminen ja etäällä työskentele on lisännyt itsevarmuutta ja irtoamista myös agilityn puolella.
Hoopersin avulla koiran saa aktivoitua lyhyellä ja nopealla treenillä ilman, että se fyysisesti väsyy, sillä kuuntelu ja itsevarmuuden rajoilla työskentely on aivoille raskasta.”
"Koira on vielä nuori, mutta se on kehittynyt paljon siinä, miten se kuuntelee pyyntöjäni, ja se on saanut lisää itseluottamusta ja omatoimisuutta liikkua kauemmas minusta."
"Työskentely koiran kanssa etäisyydeltä on lisännyt sen itseluottamusta. Kun oma liikuntakykyni heikkenee iän ja terveysongelmien myötä, on ollut hienoa voida harrastaa lajia, joka ei vaadi juoksemista ohjaajalta."
Pienten koirien ohjaajien toiveita hoopersin tulevaisuuteen
Kyselyn lopussa oli vielä mahdollista jättää avoimia kommentteja lajin tulevaisuudesta ja omista ajatuksista. Moni vastaaja olikin käyttänyt tilaisuutta hyväkseen. Avoimet vastaukset käsittelivät ratasuunnittelua, tuomarien koulutusta, valmentajien osaamista, mahdollisuutta harrastaa ilman kilpailutavoitteita sekä pohdintaa miten lajia saataisiin paremmin saavutettavaksi pienille koirille.
"Huomaan myös, että monilla kilpailijoilla on bordercollieita; jos mitään ei tehdä, näistä kilpailuista tulee pian bordercollieille suunnattuja! Se olisi harmillista, sillä hoopers on hauska laji kaikille koirille. Osa ihmisistä onkin jättänyt kilpailut pois ja harrastaa hoopersia vain omaksi ilokseen (mikä on sekin hienoa). Jos hoopersia ja kilpailutoimintaa halutaan kehittää, olisi mielestäni aiheellista tarkastella sääntöjä ja luoda luokkia sekä mukauttaa etäisyydet pienille koirille sopiviksi."
"Olen iloinen, että tällainen kysely on olemassa, koska valitettavasti koen, että pienet koirat jäävät hoopersissa hieman varjoon, ainakin Ranskassa. Toivoisin, että pienet koirat saisivat enemmän näkyvyyttä. Mielestäni ne ansaitsevat sen jopa enemmän kuin suuret koirat, koska niiden täytyy todella työskennellä kaukana ohjaajasta ja ottaa pitkiä askelia päästäkseen eteenpäin. Rehellisesti sanottuna uskon, että pienillä koirilla on suurten koirien asenne, ne kulkevat pienillä tassuillaan paljon pidemmälle kuin isot koirat."
“Mietityttää keskustelu pienten koirien ratojen vaikeudesta. Olen sitä mieltä, että pienille moni rata on ollut vaikeampi, ja isoille helpompi silloin, Kun ratoja on muutettu kokoluokkien välillä. Isoille linjat ovat loogiset ja pitkien välien takia ansaesteet eivät ole enää ansoja. Mutta pienissä näkyy myös paljon perustaitojen puutetta, fokusointi, irtoaminen, paikalla olo,joka myös selittää sitä, miksi pienissä on saatu vähemmän nollia.”
“Toivoisin, että pienillä koirilla olisi omat radat, etäisyydet, linjat mitkä kisoissa huomioidaan kaikisda luokissa. Tämän lisäksi toivoisin eri tyyppisiä kisoja/ratoja jotta pienten koirien ohjaajien motivaatio kisaamiseen pysyy.”
“Toivon todella, että pienten koirien omistajat uskaltautuvat lajin pariin ja saataisiin pidettyä rotukirjo laajana. Kuten aiemmin mainitsin, niin kahden luokan eriyttäminen vielä selkeämmin säännöissä olisi hyvä tai jopa oma luokkansa ihan pienimmille.”
“On kiva huomata, kun tuomarit oikeasti modifioivat pienten rataa pienille sopiviksi ja huomioivan eri koot ratasuunnittelussa. Tästä voisi olla myös (lisää) somepostauksia, että miten eri kokoiset koirat tekee samat linjat.”
“Toivon, että meillä Suomessa huomioitaisiin jatkossakin pienet koirat ja pidettäisiin laji motivoivana myös muille kuin isoille ja helposti irtoaville koirille.”
“En näe hoopersia lainkaan sellaisena lajina, ettei sitä voisi pienen koiran kanssa harrastaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!”
Kaikissa maissa ei ole erillistä luokkaa pienille ja isoille koirille, joten nopeuteen ja eri kokoluokkiin liittyvät toiveet nousivat esiin useissa vastauksissa. Moni ohjaaja koki, että aikaan perustuva arviointi asettaa pienet koirat epätasa-arvoiseen asemaan verrattuna isompiin ja nopeampiin rotuihin. Tämän vuoksi muutamat vastaajat ehdottivat kolmen kokoluokan käyttöönottoa (esimerkiksi mini, medi ja large), jotta kilpailu olisi tasavertaisempaa kaikenkokoisille koirille.
Tämäntyyppinen jako voisi lisätä kilpailun reiluutta ja kannustaa useampia pienten koirien ohjaajia jatkamaan aktiivisesti myös kilpailuissa.
Yhteenveto
Loka-marraskuussa 2025 toteutetun kyselyn perusteella hoopers on monien pienten koirien ohjaajien mielestä innostava, mutta myös haastava laji. Kyselyyn vastasi 360 henkilöä 18 eri maasta laajalla rotukirjolla.
Ylivoimainen enemmistö koki hoopersin sopivan pienille koirille joko hyvin tai loistavasti, mutta samalla esiin nousivat myös lajin haasteet. Ratojen pitkät estevälit, etäisyys ohjaajaan sekä etäälle sijoitettujen tehtävien vaativuus aiheuttavat pienille koirille vaikeuksia erityisesti kilpailutilanteissa. Pieni osa vastaajista onkin lopettanut kilpailemisen tai harkitsee koko lajin jättämistä.
Kysely osoitti kuitenkin myös, kuinka paljon iloa, onnistumisen kokemuksia ja koiran itseluottamuksen kasvua hoopers voi tuoda. Moni vastaaja toivoo, että tulevaisuudessa pienten koirien erityispiirteet huomioitaisiin selkeämmin ratasuunnittelussa, kilpailuluokissa ja koulutuksessa. Tämä tukisi lajin saavutettavuutta kaikenkokoisille koirille ja auttaisi säilyttämään lajin monimuotoisuuden.
Hoopersilla on vahva potentiaali kehittyä aidosti kaiken kokoisille koirille sopivaksi lajiksi - kunhan kehityksessä huomioidaan myös pienet koirat.
Tämä on ensimmäinen osa Tiina Wikströmin ja Tiinamari Harjulan yhteistyössä laatimista blogijulkaisuista pienten koirien hoopersiin liittyen. Sarjan toinen osa tullaan julkaisemaan pian.
